Mun matka valokuvaajaksi

                                                                                                                                                                                     20.12.2024

Helou! Niin harvoin tulee tänne kirjoiteltua, pääkanavana pyörii jotenkin automaattisesti Instagram, jossa saa niin näppärästi reaaliajassa päiviteltyä ja tavoitettua teitä. Jotta mun matka valokuvaajaksi jää tännekin luettavaksi, päätin tulla kirjoittelemaan pitkästä aikaa.

Intohimo valokuvaukseen on syntynyt jo kauan aikaa sitten, vuonna 2012 sain ekan järjestelmäkameran joululahjaksi ja se jos joku oli iso juttu! Vanhempien pokkarikameroiden sijaan pääsin räpsimään kuvia kaikesta (ja oikeestaan kaikista) ja kaverit musta mun Canon EOS 600D:llä. Wow! Muistan, kuinka kannoin kameraa esimerkiksi kummitädin luo Helsinkiin, yökyläreissulla räpsin bloggaajien tapaan kuvia metrotunnelissa, ostarilla ja missä tahansa mentiinkään. Leikin, että mulla on "MyDay"- menossa ja latasinkin ne silloiseen blogiini, jota ei tosiaan seurannut kun yläasteen pari ystävää (jos nekään oikeasti). En silloin tajunnut, et mähän treenaan jo tulevaa varten. Jatkoin tätä harrastusta ja kameran molemmilla puolilla oloa pitkään, kävin mallikoulun ja muistan ihastelleeni kaikkea kalustoa siellä. Kuvauksissa olin ihan paratiisissa!

Kun valmistuin lukiosta 2019, bookkasin itselleni ammattikuvaajan. Tähän asti olin postaillut kivoja kuvia someen ja kuvannut satunnaisesti, esimerkiksi serkun rippikuvat. Mun perhe muistaa varmasti jo tän ajan, kun kuvata piti kaikkialla. Mun vuosia hokema "vielä yks kuva" tai "ihan vaan pari", ei todellakaan tarkoittanut mun lähipiirille sitä, tuskin vieläkään. Pahoittelut tästä. :D

Kerroin ylppärikuvauksissa matkalla Pulkkilanharjun majakalle kuvaajalle, että tykkään myös itse kuvata. Hän pyysi näyttämään mun otoksia ja kehui niitä. Tuntui hassulta, sitä oli vaikea uskoa. Hän kannusti ja sanoi "nyt vaan toiminimi pystyyn ja hommiin", ihan pelästyin, et oikeestikko? Niinkö se toimii? Oisko musta oikeesti johonkin? Mun ystävillä oli lukion jälkeen niin selkeät visiot, monet haki oikikseen, lääkikseen tai kauppikseen. Mulla ei ollut omasta mielestä tarpeeksi älyä (eikä kiinnostusta tai uskoa) siihen, että sieltä ois silloin löytynyt mun paikka. Lukiokin oli ajoittain mulle tosi vaikeaa. Arvostan niin suuresti jokaista opiskelijaa ja työssäkäyvää, mitä ikinä kukin tekeekään! Kuvaaja piti myös kuvauskursseja, mutta mulla oli vaan kesä aikaa. Kesän kurssi oli täynnä, mutta sen alettua sieltä vapautui toisen poisjäätyä yksi paikka, tartuin siihen. Sain kurssilta tarvittavia oppeja ja itsevarmuutta, kiitos Heli! Hankin myös tarvittavan kaluston, jota oon toki vuosien varrella tarvittaessa päivittänyt.

Kun syksy 2019 saapui, olin perustanut erillisen Instagram- tilin mun valokuvaustöille. Kysyntä alkoi kasvaa, mutta lastenhoitohommat piti niin kiireisenä, ettei mulla jäänyt tarpeeksi aikaa. Lokakuun puolessa välissä kävin katsomassa omaa studiota ja tein siitä sopparin. Lahden Hennalassa sijaitsevaa vanhan kasarmialueen tilaa alettiin remontoimaan tähän tarkoitukseen soveltuvaksi ja marraskuun viimeisenä päivänä kaikki oli suht koht valmista. Päätin kokeilla hakea starttirahaa ja pian sainkin myönteisen päätöksen, irtisanouduin, enkä enää palannutkaan joululomalta palkkatyöhön. Päätös oli mulle vaikea, mutta starttirahaa vastaanottaakseen välttämätön. Laitoin toiminimen 23.12.2019 (ennen tätä toimin muutaman kuukauden kevytyrittäjänä, jotta pystyin laskuttamaan muutamista keikoista).

Mua jännitti niin paljon! Muistan ekat kuvaukset, kuin eilisen. Treenasin, kuvasin, käsittelin kuvia ja pyrin pysymään aktiivisena. 2020 Korona tuli kuvioihin parin kuukauden jälkeen yrityksen perustamisesta ja viimeistään siinä vaiheessa mietin, et nyt mennään ja lujaa, mitä oon mennyt tekemään? Maailma pysähtyi, tuli sääntöjä, rajoituksia, uusia aaltoja jne.. Kyllähän te tiedätte! Sain valtiolta pienyrittäjän tukirahan, joka auttoi mua maksamaan yrityksen pakolliset kulut (vuokrat, vakuutukset, eri ohjelmat..). Kiitollinen kaikesta tuesta. Kuvauksissa kävi kaikesta huolimatta yllättävän paljon ihmisiä, vauvoja syntyi kai ennätystahtiin ja pyrin pitämään huolen siitä, että studiolle on mahdollisimman turvallista tulla. 

Syksyllä 2020 kuvasin ensi kertaa ystäväni studiolla Helsingin Suutarilassa ja alkuvuodesta 2021 muutinkin lähistölle Vantaalle ja aloin vuokraamaan myös sitä studiota useammin. Kiitos Sini! Olin niin innoissani joka ikisestä kuvauksesta, viestistä, mahdollisuudesta (ja sama fiilis kulkee mukana edelleen). <3 Kuvasin ja olin aktiivinen sekä Lahdessa että Helsingissä, elokuussa 2021 muutin Sveitsiin, josta matkustin kerran kuussa kuvaamaan molemmille studioille. Uskomatonta, ihanaa ja arvostettavaa teiltä, että saatiin tääkin yhtälö toimimaan. Kuvasin ekaa kertaa ulkomailla sinä vuonna ja opetin valokuvausta englanniksi paikalliselle. Niin siistejä muistoja!

Keväällä 2022 muutin takaisin Suomeen ja jatkoin hommia tehokkaammin, kaikki oli helpompaa, koska olin loogisesti paremmin saatavilla ja käytettävissä. Olen niin onnellinen, että pysyitte matkassa mukana kokoajan. Järjetön kiitollisuus tästä kaikesta on ollut läsnä päivittäin. Vuodet tähän hetkeen, joulukuuhun 2024, on mennyt erilaisissa kuvauksissa ja projekteissa, mistä vaan haaveilin aloittaessani. Matkustelu sekä intohimo ja rakkaus valokuvaamiseen kulkee aina mukana. Kiitos ihan jokaiselle kuvauksissa käyneelle, seuraajalle, tykkääjälle, viestittäneelle tai muulla tavoin mukana eläneelle. Tästä on hyvä jatkaa. Mikäli sulla on joku haave, toivon että se toteutuu. Tee töitä sen eteen ja usko itseesi! Unelmista voi tulla totta ja tässä tapauksessa harrastuksesta työ, mikä on edelleen niin kutkuttavan siistiä. KIITOS <3

Rakkaudella, Matilda